Mennyt on mennyttä ja nyt on nyt. Kun mietin miten elämäni aikan aikuisuuden mittaan yhteiskunnan muutokset on tapahtuneet päätä huimaa. Mihin yhteiskunta tukee ja kannustaa, miten kansalaisten arvot ja asenteet ovat muuttuneet, miten hallitusten linjaukset tukevat ja ovat tukematta yhtä pientä ihmistä. Surettaa tämä muutos. 

Kummaa kyllä omat ajatukseni perustulon suhteen ovat muuttuneet opintojeni myötä, katsellessani ihmisiä joiden parissa teen työtä, kyllä, kannatan perustuloa. Kannatan sitä siksi että oikudenmukaisuus, tasa-arvo ja toisaalta mahdollisuus kannustimiin olisi olemassa, nyt ei. Olisiko parempaa kun kotona lapsia kasvattavan äidin tulona olisi perustulo kun minimaalinen kotihoidontuki? Perustulossa kuten ajattelen toimeentulotuessa olisi huomioituina ihmisen perustarpeeisiin kuuluva osuus, ruoka, vähäiset lääkkeet jne.. Miten olisi 50- pitkäaikaistyötön jonka koulutus on jäänyt jälkeen? Onko oikein rangaista siitä ettei työllisty ja ottaa osa toimeentulotukea pois jos yksinkertaisesti töitä apupoikana rakennuksilla ei enää ole? Ei mielestäni, eikö perustulo olisi oikein? Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.

Mitä kaikkea sillä vähennettäisiin jjos käytössämme olisi perustulo. Paperisotaa, häpeää, syyllisyyttä, vihaisia virkailijoita, surullisia ihmisiä, pettyneitä kansalaisia ja ties mitä. Olisi tärkeää saada ihmiset voimaan hyvin eikä pahn tämän jäljellä olevan hyvinvointivaltion tuella. Kuulen korvissa verenpaineen nousevan kun pohdin pahoinvointia ja syyllisyyttä jota tämänheken yhteikunnassa asikkaideni myötä kohtaan. Ajattelen ystäviäni kotiäiteinä 150e kuukaudessa saamillaan tuloilla, parisuhde kriisit ja toisinaan nälkä piinaa kun rahaa vaan ei ole. Hyötyykö vauva siitä että vanhemmat ahdistuneina laskevat päivittäin vaippojen ja korvikkeen määrää. Paasausta perustulon puolesta on sisälläni vaikka kuinka.Paasaus tuskin kehittää mitään. Niinpä aion pohtia lisää mitä hyviä puolia voisi tämän lisäksi olla ja kehittelen mielessäni mallia siitä miten asia perustulon puolesta veisi eteenpäin.